Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2017

Vietnam Dalatista Sapaan

Nyt se on sitten toinenkin maa koluttu läpi. Ihana, kaunis, hektinen, upea Vietnam. Istun lentokentällä odottelemassa lentoani Filippiineille. Matkan varrelle on sattunut monta ihanaa paikkaa ja liuta uusia ystäviä ympäri maailmaa. Haikeilla mielin jätän Vietnamin taakse, mutta mielenkiinnolla odotan uusia seikkailuja Filippiineillä.

Aluksi olin halukas ajamaan moottoripyörällä halki Vietnamin, mutta se tuntui vähän liian riskialttiilta. Pääsin kuitenkin maistamaan pienen pätkän tätä kun ajoin Dalatista Nha Trangiin kahden tyypin kanssa, joihin olin Mui nessä tutustunut, yksin en olisi tätä reissua uskaltanut tehdä. Vuokrasin skootterin Dalatista ja sain palauttaa sen Nha trangiin, mihin he myös toimittivat rinkkani ettei minun tarvinnut raahata sitä mukanani. Tämä maksoi vähän enemmän kuin normaali skootterin vuokraus (30e), mutta oli todellakin sen arvoista! Silmiä hiveleviä vuoristomaisemia riitti kilometritolkulla ja matkaan saimmekin kulumaan 5 tuntia pysähdyksineen.

Nha trang, tuo venäläisten suosima lomaparatiisi, ei ollut minun makuuni ja päätinkin viettää siellä vain yhden yön. Yöbussia odotellessani ajoimme Bahon vesiputoukselle lähellä Nha trangia, olin kuullut, että se on paras asia mitä Nha trangissa voi tehdä. Ja niin se kyllä olikin! 40 minuutin ajomatkan ja 20 minuutin vaelluksen/kiipeilyn jälkeen olimme perillä vesiputouksella. Paikka oli mukavan hiljainen, ei hirveästi muita turisteja ja vesi tuntui unelmallisen viileältä pienen vaeltamisen jälkeen. Kaupan päälle sai vielä fish span kun vedessä olevat kalat rupesivat näykkimään jalkoja 😀 Illalla edessäni olikin ensimmäinen Vietnamin yöbussi, 11,5 tuntia ajomatkaa Hoi aniin. Moni ei välitä yöbusseista, mutta minusta ne on oikein miellyttäviä! Kaikille on omat pedit ja viltit, joten 11,5 tunnin ajomatkasta nukuin 10 tuntia ZZZZZZZZZZ…

Hoi an, kaikkien kehuma paikka ja minäkin rakastuin tähän paikkaan. Vietinkin kohteessa ruhtinaalliset kolme päivää Nha trangissa tyttöporukan kanssa, joihin olin tutustunut Nha trangissa. Hoi anissa oli vähän kaikkea: rantaa, nähtävyyksiä, kaupunkielämää.. Vuokrasin joka päivä polkupyörän ja ajelin rannan ja vanhan kaupungin väliä. Yhtenä iltana Hoi anissa oli jotkin valojuhlat minne suuntasimme, vuokrasimme veneen ja soutajan ja lähdimme lipumaan jokea pitkin pimeä kaupunki ympärillämme ja lyhtymerta seuraten. Minua jäi vähän harmittamaan etten vuokrannut skootteria Hoi anissa, sillä maalaismaisemat olisivat huhupuheiden mukaan olleet loistavat. Bussialippua seuraavaan kohteeseen ostaessani hostellillani respan neito kertoikin vaihtoehdosta, että voisin vuokrata skootterin ja kuskin välimatkalle ja kuski näyttäisi parhaimmat nähtävyydet matkanvarrella. Todellakin, se oli juuri mitä halusin! Ei tarvitsisi keskittyä ajamiseen vaan saisin vain nauttia maisemista, täydellistä! Ajelimmekin kohti Hueta hulppeissa maisemissa ja pysähdyimme mm. marbemountainilla ja elephant springissä. Viimeisin oli loistava viilennys kuumaan päivään, kirkas lähde keskellä viidakkoa.

Hue ei ollut hirveästi minun makuuni. Olin varannut hostellin valmiiksi ja päästyäni paikalle huone haisi niin paljon homeelle, etten pystynyt kunnolla edes hengittämään. Hostellin ratkaisu oli laittaa ilmastointi päälle, mikä ei muuten yllättäen auttanut. Hostellilla ei ollut tarjota toista huonetta joten pakkasin kamani ja vaihdoin paikkaa. Menetin rahani, mutta se ei ollut kuin 4 euroa! Uusi hostellini oli mukava ja tutustuinkin dormissani brittityttöön, jonka kanssa lähdimme tutkimaan kaupunkia. Illalla osallistuimme pubivisaan ja illan aikana tutustuimme joukkoon alankomaisia tyyppejä. Seuraavana päivänä suuntasimme näiden tyyppien kanssa hylätylle vesipuistolle skoottereilla, Skootteriajeluakin hauskemmaksi osottautui näiden tyyppien hotellin uima-allas, missä vietimme iltapäivän odotellen bussiani seuraavaan kohteeseen. Uima-altaalla oli myös kahden hengen pore-allas, johon ahtauduimme kuudestaan! Pore-allas, musiikkia ja hyvä tyyppejä, tunsin itseni onnelliseksi 🙂 Osa porukasta jatkoi kohti etelää, mutta muutama tyyppi jatkoi minun kanssa matkaa seuraavaan kohteeseen Phong Nhahan,

Phong nha oli hyvin pieni paikka ja päätinkin viettää siellä vain yhden yön ja jatkaa seuraavana päivänä yöbussilla seuraavaan kohteeseen, mitä en ollut vielä päättänyt. Säätiedotus lupaili pohjoiseen seuraavaksi viikoksi vesisadetta ja ukkoskuuroja, mutta halusin nähdä pohjoisenkin, Yksi vaikeimmista asioista onkin päättää minne mennä ja mitä joutuu jättämään välistä ajan puutteen vuoksi. Päätin jättää välistä Cat ban ja suunnata kohti vaeltajan unelmaa, Sapaa. Yksi porukka odottaisi minua Hanoissa, että voisin liittyä heidäb seuraan vaeltamaan Sapaan. Phong nhassa kiertelimme päivän aikana luolissa kahden Huessa tutustumani tyypin kanssa.

Seuraavana odottelikin Sapa, jolle haluan uhrata oman artikkelin!

Vauhdikasta menoa Vietnamissa

Hirmuinen kiire tuntuu olevan koko ajan. Aina löytyy jotain kivaa tekemistä ja uusia ihmisiä, ettei kerkeä kirjoittamaan blogia. Takana on nyt reilu viikko Vienamissa ja sinä aikana olen käynyt jo Ho Chi Minhissä, Vung Taussa, Mui nessä ja nyt olen jo Dalatissa. 3 viikkoa aikaa käydä kymmenen kohdetta, joten tahti on kova. Haluan kuitenkin nähdä kaiken! Yksi päivä menee aina matkustaessa seuraavaan kohteeseen bussilla, vaikka matkat ovat lyhyitä, ovat tiet niin huonossa kunnossa, että matkat kestävät kauan. Toinen päivä on aina aikaa viettää kohteessa ja tutkia paikkoja, seuraavana päivänä taas uusi bussimatka ja uusi kohde.

HCM eli Saigon on vähän liian suuri ja meluinen kaupunki minun makuun. Tutustuin hostellillani mukavaan tyyppiin, jonka kanssa kävimme kiertämässä kaupunkia, katsastamassa nähtävyyksiä ja sotamuseossa. Lähdimme myös katsastamaan vähän Saigonin yöelämää, mutta tulimme lopputulokseen että se on liian meluisa, joten kävimme lähikaupasta pari olutta ja kiipesimme hostellimme katolle kuuntelemaan musiikkia mahtavasta minikaiuttimestani. Sata kertaa parempi vaihtoehto kuin baarikadun täyteen ahdetut meluisat baarit! Ja yllätys yllätys kiva tyyppi jatkoi jo matkaansa kotiinsa ja minä jatkoin matkaani Vung Tauhun.

Katukeittiö Saigonissa. Kokeilin sammakkoa. Maistui kanalta.

Vung Tau, mikä ihana pieni hiljainen rantakaupunki Phnom Penhin ja Saigonin jälkeen! Kerkesin juuri ja juuri dormiini sisälle kun huonekaverini tarjoutui lähtemään esittelemään minulle kaupunkia. No mikä ettei! Toisena päivänä Vung Taussa hostelliini kirjautui 5 hengen porukka jonka mukaan lyöttäydyin ajelemaan skoottereilla ympäriinsä. Kävimme vuoren huipulla sijaitevassa teemapuistossa, johon pääsääntöinen menokeino on vaijerihissi, mutta meillä oli mopot alla joten päätimme mennä loppuun asti niillä. Huono idea! En ole ikinä nähnyt noin huonokuntoista tietä! ja vielä mäkeä ylös. Siinä riitti jo jännitystä kerrakseen. Hostellimme oli pieni ja mukava joten vietimme iltaa siellä muidenkin vieraiden kanssa pelaten korttia, kuunnellen musiikkia ja siemaillen pari olutta. Tämä viiden hengen porukka otti minut hyvin mukaan porukkaansa joten lähdimme seuraavana päivänä yhdessä kohti Mui Netä.

Ranta Vung Taussa. Kaupunki on enemmän paikallisten suosiossa kuin reppureissaajien, Siksi ranta olikin täynnä paikallisia enkä nähnyt yhtään turistia.

Uusi porukkani koostui lähinnä nuorista miehistä ja yhdestä naisesta, joten vauhtia riitti. Saavuimme aivan loistavaan hostelliin (LongSon MuiNe) kuuden aikaan illalla ja ilmotauduimmekin heti pubiryömintään samalle illalle! Ilmaisia shotteja, jeeppikyyditykset baarista toiseen ja loistavaa porukkaa. Hostelli oli täynnä hyvä tyyppejä ja reppureissaajia, tarjolla oli hyvää ruokaa ja aktiviteettejä surffailusta mönkijäajeluihin. Hostelli sijaitsi siis ihan rannalla ja vaihtoehtoina löytyikin myös telttamajoitus rannalla. Teltat oli kuitenkin myyty loppuun joten jouduimme tyytymään dormiin, mikä ei sekään pöllömpi ollut, Seuraavana päivänä vuorossa olikin sitten synttärijuhlat ja leirinuotio rannalla. Huh, sen verran rankkaa oli, että päätin jatkaa matkaani eteenpäin ja seuraavaksi nukkuisin kyllä omassa huoneessa ja ottaisin rauhallisesti. Muulla porukalla oli kolmen kuukauden viisumit ja enemmän siis aikaa, joten he jäivät vielä tuohon ihanaan hostelliin muutamaksi päiväksi.

Mui nen hostellin dormi. Merituuli piti dormin mukavan viileänä.

Tutustuin Mui nen hostellissa myös pariin tyyppiin, jotka olivat menossa samaan suuntaan moottoripyörillä. Minä tulin bussilla perässä ja liityin illalla heidän joukkoonsa. Menimme hyvin hyvin jännitävään baariin, mikä oli lempinimeltään maze bar. Eli labyrintti, missä oli pieniä pimeitä portaita ja ahtaita käytäviä, mutta kuitenkin kaupungin suosituin paikka. Törmäsimmekin baarissa useisiin tuttuihin edellisestä Mui Nen hostellista. Kaikilla tuntui olevan sama suunta ja sama suunnitelma 😀 Seuraavaksi pitäisi vuokrata skootteri ja lähteä katselemaan maisemia, meinaa tulla jo kiire!