Ahdistava Phnom Penh

Paljon ei ole hyvää sanottavaa tästä kaupungista. Ensimmäisenä kun astuin ovesta ulos näin tappelun, paikallinen hakkasi turistia. Rupesi jo vähän pelottamaan. Varsinkin kun kaikki oli jo varoitellut kyseisestä kaupungista. Kun olin lähdössä ulos respan poika varoitteli minua pitämästä puhelinta esillä. En sitten uskonut! Ravintolan jälkeen yritin etsiä reittiä takaisin hostellille puhelimella ja ympärilläni oli paljon ihmisiä, sitten joku vaan nappasi puhelimen kädestäni ja lähti juoksuun. Yritin hetken juosta perässä, mutta turhaan. Seuraavana päivänä kyselin poliisiasemaa hostellillani ja vieressäni olikin samaa suunnitteleva tyttö, jolta oli varastettu reppu selästä. Jes miten ihana kaupunki! Poliisien kanssa olikin sitten turha olla missään tekemisissä, sillä kukaan ei puhunut/ halunnut puhua englantia.

Onneksi satuin yöpymään dormissa ja se oli täynnä mukavia tyttöjä. Tilanne ei ahdistanut enää yhtään niin paljon, kun rupattelimme huoneessamme koko illan ja seuraavana päivänä lähdimme yhdessä päiväretkelle Killing fieldseille. Seura teki hyvää, mutta päivän teema oli hyvin synkkä. Herkimmät voivatkin lopettaa lukemisen tähän.

Killing fieldsien joukkohaudoista löydettyjä pääkalloja.

Punakhmerit valloittivat Pol Potin johdolla Phnom Penhin vuonna 1975 tavoitteena luoda uusi yhteiskunta. Ihmiset häädettiin kaupungeista pakkotöihin maaseudulle. Keskiluokka ja oppineet, esim. kaikki opettajat, lääkärit, papit yms., haluttiin tuhota uuden yhteiskunnan tieltä. Punakhmerit olivat vallassa lähes neljä vuotta ja tuona aikana yli neljännes maan väestöstä kuoli joko nälkään, tauteihin tai tappamalla. Killing fields oli paikka, minne vietiin ihmisiä suurina massoina tapettavaksi. Myös pienet vauvat ja lapset tapettiin iskemällä heidän päänsä puuhun, etteivät he pääsisi myöhemmin kostamaan vanhempiensa kuolemaa. Killing fieldseillä oli tämä kyseinen puu edelleen pystyssä ja tässä vaiheessa en pystynyt enää hillitsemään kyyneleitä 🙁 Maaseudulla pakkotöissä olleet ihmiset joutuivat työskentelemään aikaisesta aamusta myöhälle yöhön,uni jäi vähäiseksi ja ruokaa ei ollut riittävästi. Tässä jotakin historiaa siten, miten minä sen ymmärsin. Enemmän ja tarkemaa tietoa löytyy internetistä! Päivä oli rankka, mutta suosittelen silti käymään k.o. paikassa, jos satut käymään Phnom Penhissä.

Illalla suuntasimme dormin tyttöjen kanssa syömään Night marketille ja mielessäni pyöri koko ajan se, kuinka nämä ihmiset ovat joutuneet näkemään ja kokemaan kaiken sen hirveyden mitä täällä tapahtui 1975-1979.

Onneksi pääsin jo pois Phnom Penhistä ja olen jo Vietnamin puolella Ho Chi Minh cityssä. Nyt pitäisi keksiä, mitä sitä tekisi. Vähän houkuttelisi lähteä ajamaan skootterilla läpi Vietnamin etelästä pohjoiseen, mutta en tiedä onko se vähän turhan villiä. Katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *