Tehokkaana turistina Kampotissa

Ensinnäkin nyt minä sen tein: peruin kaikki varaukseni Vietnamista ja menen koko maan fiiliksen mukaan ilman sen suurempia suunnitelmia. Pohjoisessa taitaa vieläkin olla kylmä, joten tarkoitus olisi pysyä pidemään etelässä. Muutenkin on noussut reissun aikana esille uusia paikkoja Vietnamissa, mitkä eivät kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan, ja joihin haluan ehdottomasti mennä. Onpas nyt vapaa tunne kun ei ole mitään varattua! IIK!

Mutta palataanpas takaisin Kampotiin. Uusi ystäväni Sihanoukvillestä odotti minua Kampotissa, että nähdään vielä ennen kuin hän lähtee maailmalle. Minua jäi vähän harmittamaan, etten Koh Rongissa nähnyt pimeässä hohtavaa planktonia, joten suuntasimme ensimmäisenä iltana Kampotissa auringon laskun jälkeen jokea pitkin kauas kaupungin hälinästä kohti pimeää. Kun katuvalot jäivät riittävän kauaksi taakse ja muuta liikennettä ei näkynyt mailla eikä halmeilla, hyppäsimme jokeen uimaan. Siellähän sitä löytyi, ja miten paljon löytyikin, pimeässä hohtavaa planktonia! Oli ihan uskomatonta uida pilkkopimeässä vain planktonien hohtaessa ympärillä liikkeen mukana. VAU! Taas yksi hetki joka jää ikuisesti mieleen. Ja seuraavana päivänä taas yksi maailmalle menetetty ihana uusi tyyppi, jota tuskin näkee enää koskaan 🙁

Kampotissa kerkesin leikkimään kunnolla turistia: vuokrasin skootterin kolmeksi päiväksi ja kiertelin nähtävyyksiä. Ekana päivänä suuntasin Bokor-vuorelle kansallispuistoon. Reilun kilometrin korkeudesta löytyi kaikenlaista nähtävää hylätystä kasinosta vesiputoukseen, mutta minä rakastuin erityisesti buddhatemppeliin. Temppelin pihalta avautui ihan järjettömän upea maisema alas vuorelta ja seuranani oli vain pari munkkia ja täydellinen hiljaisuus. Pakko oli vain istua siellä tovi hiljaa ja nauttia hetkestä ja kaikesta siitä rauhasta!

Bokorin kansallispuistosta

Aah mikä ihana rauha istua hiljaa ja nauttia hetkestä!

Toisena päivän suuntasin tippukiviluolaan. Yleensä rakastan skootterilla ajamista,mutta nyt tie luolalle oli niin huono, että vihasin ajamista yli kaiken! MUR! Parin eksymisen ja kuoppaisen kinttupolun jälkeen löysin kuitenkin oikean paikan. Itse tippukiviluola kokemuksena oli jopa vähän pelottava. Palkkasin itselleni paikallisen oppaan ja menin hänen johdollaan pilkkopimeään luolaan. Ainoa valonlähde oli tämän paikallisen pojan, joka toimi oppaanani, puhelimessa. Kiipeilimme jyrkkiä kallionseinämiä ylös ja alas pimeässä ilman minkäänlaisia varmistuksia. Siinä jo heikompaakin hirvitti, että astuu harhaan! Lepakot äänteli ympärillä ja luola alkoi kaventua niin, etten mahtunut enää reppuni kanssa kulkemaan. Jouduin siis antamaan reppuni pojalle. Sitten alkoikin jo vähän puntit tutisemaan, sillä en ole ahtaiden paikkojen ystävä ja olin täysin sokeasti oppaani varassa. Lopulta kuitenkin alkoi valo pilkottaa jossain kaukaisuudessa ja viimeisen ryöminnän jälkeen olin ulkona! Ja hengissä! Ja ehjänä! HUH! Olipahan sekin suoritus, mutta tästä pelottavasta kokemuksesta jäi kuitenkin hyvä fiilis, että suoriuduin siitä.

Kolmantena päivänä huristelin läheiseen kylään nimeltä Kep. Kävin siellä rapumarkkinoilla syömässä kalaa ja seurailemassa menoa. Päivä alkoi sateisena, mutta selkeni onneksi niin, että pystyin hengailemaan hetken myös rannalla. Muutapa siellä ei ollutkaan, pieni kalastajakylä rannikolla.

Nyt olisi vuorossa Kambodzan viimeinen etappi eli pääkaupunki Phnom Penh. En kestä miten nopeasti aika menee, maanantaina lähden jo kohti Vietnamia.

 

Yksi vastaus artikkeliin ”Tehokkaana turistina Kampotissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *