Onnentunteita Siem Reapissa

Angkor Watin temppelistä Siem Reapista

Ensimmäiset kuusi päivää Kambodzassa ovat olleet niin loistavia, ettei pieni orastava kurkkukipukaan hidasta menoa. Sehän oli odotettavissa, flunssa tulee niin kuin jokaisella lomalla. Siem Reap on reppureissaajan unelmakohde: kaupunki täynnä reppureissaajia, halpaa olutta ja loistavia bileitä! Mutta Siem Riep on paljon muutakin: ystävällisiä ihmisiä, lämpöä ja rentoa menoa pienen kaupungin sykkeessä.

Aluksi minua vähän jännitti se, että miten pystyn tutustumaan toisiin ihmisiin, sillä englanninkielentaitoni ei ole parhaasta päästä enkä ole myöskään maailman sosiaalisin ihminen. Kaupunki on kuitenkin täynnä repureissaajia, joista kaikilla tuntuu olevan sama päämäärä: halu tutustua uusiin ihmisiin ja jakaa reissutarinoita. Ei tarvitse kuin istahtaa johonkin kaupungin monista kuppiloista tai lähteä järjestetylle retkelle niin löytyy kyllä samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa viettää hetki jos toinenkin. Toisaalta iski myös pieni harmi siitä, kun kohtaa aivan loistavia ihmisiä joiden kanssa jakaa muutaman päivän ja sen jälkeen joku suuntaa uuteen kohteeseen, eikä näitä huippuja tyyppejä näe ehkä enää koskaan. Vaihdetaan edes yhteystietoja, että voimme seurata toistemme seikkailuja Facebookissa!

Tänään koin taas pieniä onnentunteita lipuessani keikkuvalla veneellä jokea pitkin kalastajakylään, missä pystyi näkemään aitoa paikallista menoa. Osansa teki myös loistavat seuralaiset: 3 yhdysvaltalaista ja 2 saksalaista tyttöä. Tarinaa riitti kaikilla niin, että jatkoimme retken jälkeen vielä yhdessä paikallisille markkinoille, missä kaikki oli naurettavan halpaa. Lisäksi vaihdoin suurimman osan bloginkirjoitusajasta mani- ja pedikyyriin (maksoi 2e) paikallisten suosimassa paikassa. Oli niin ihana vain istua hiljaa pienessä kauneushoitolassa ja seurata kun paikalliset naiset höpisivät keskenään ja suloinen mummo istui lattialla hoitamassa yhden työntekijän pientä vauvaa. Olen huomannut, että tällaisissa paikoissa pääsee myös hyvin läheltä seuraamaan paikallisten elämää.

Kalastajakylä Siem Reapin lähellä. Sadekaudella vesi nousee useita metrejä, eikä kylään pääse silloin muuten kuin veneellä.

Local Market Siem Reap. Paikalliset tekevät täällä ostoksensa ja hinnatkin olivat turistitoreja edullisempia. Tarjolla oli kaikkea mitä kuvitella voi ruoasta ja vaatteista aina kodin sisustukseen.

Seuraavana suuntaankin Sihanoukvillen läheiselle saarelle, Koh Ta Kieville, siellä ei olekaan sitten wifiä, eikä päivisin sähköä, eikä myöskään juoksevaa vettä, mutta hyvät hotellin yksivuotisjuhlat on kuulemma tiedossa: livemusiikkia, ilotulituksia ja juhlintaa aamuun asti. Palataan taas kunhan pääsen wifin äärelle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *